Yhteiskunnassa työntekoa ihannoidaan.Syrjäytymiskeskutelussa pureudutaan ongelmiin kuten työttömyys, tuottamattoman henkilön kustannukset yhteiskunnalle sekä mietitään miksei nuorille juurikaan tavalliset työt enään kelpaa.Julkisen puheen keskustelusta huokuu vahvasti asenteet työnteon itseisarvollisesta hyvyydestä ja tärkeydestä.Lisäksi on olemassa myös käsityksiä jossa ikäänkuin työnteko olisi velvollisuus ja työntekemättömyys kollektiivista loukkaamista.Senkaltaiset käsitykset kulminoituvat hyvin vaikkapa ''downshiftaamisesta'' puhuttaessa.Syrjäytymisen ehkäisemistä pohdittaessa vaihtoehtoiset toimintamuodot hautautuvat vanhanaikaisessa ilmapiirissä ennenkuin ne kerkeävät syntyäkkään.
Oma lähtökohtani on että kaikki haluavat tehdä töitä.Ensikuulemalta kuulostaa varmasti naiivilta, mutta aihetta hetken mietittyään ymmärtää ettei ihminen osaa, tai siis pysty olla tekemättä työtä.Ihmistä on aina kiinnostanut helpottaa oloaan, elämäänsä ja askareitansa, joka on siis yhtäkuin työnteko.Työ on merkityksellinen osa ihmisyyttä ja parhaimmillaan sen täyttymys.Ei ole laiskaa ihmistä, jokainen kyllä toimii, jos se on tarpeellista.Ihmisen älykkyyden kehitys on varmasti osaltaan työnteossa tapahtuneiden läpimurtojen seurausta.
Kehityksen suunta josta ollaan huolissaan, jossa nuoret ja nuoret aikuiset jääävät kotiin tekemättä mitään, jota syrjäytymiseksikin kutsutaan, on kyse siitä ettei heidän työpanoksellaan ole merkitystä.Tottakai on myös niitä jotka jäävät työelämän ulkopuolelle mms. maailmantaloudesta johtuvien; esim töitä ei ole tarjolla ja mielenterveydellisien syiden kuten masennus myötä mutta sen tulisi olla kaikille itsestäänselvää.Väite työnteon merkityksettömyydestä on hurja, mutta todellinen.On mielenkiintoista että syrjäytymis,syrjäyttämis ilmiötä ja sen käsittelyä harvemmin jatketaan Marxin vieraantumiseen.
Syrjäytymis keskustelun kannalta Marxilla on mielenkiintoisia näkemyksiä ja teorioita joiden pohjalta jalostaa pohdintaa syrjäytymisen ehkäisemisestä.Kuten kaikki eri talousjärjestelmiin tutustuneet tietävät, itseisarvoa työllä on lähinnä taloudellisessa merkityksessä.Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna on hämmästyttyvää kuinka työnteko aikana ja yhteiskunnassa jossa korostuu individualistisuus enemmän kuin ehkä koskaan aikasemmin on tapa saada selkääntaputtelua ja päänsilittelyä.Suomen kontekstissa se tosin on aika ymmärrettävää miettiessä lähihistoriaamme. Sanonta ''työ on parasta terapiaa'' on tuttu kaikille suomalaisille, siinä saattaa olla vinhaa perää ja se voi kertoa suomalaisista jotain positiivistakin mutta kolikolla on myös ikävä kääntöpuoli.Sotaterapia kannattaa muistaa yhdestä asiasta - sitä ei ollut.
